I hope life isn't a big joke, because I don't get it

Postausideoiden ollessa vähissä, alotan tälläsen gallupin!:-)


Päivä 1 - Esittele itsesi
Oon Jaana. Yhtä surkea ja tärkeä ihminen, kuten kaikki muutkin. Joskus haluaisin sanoa, etten miettisi koskaan, mitä muut musta ajattelee. Mun itsetunto on yhtä vaihteleva kuin mielialatkin, eikä mun ajatuksista sais kukaan selvää. Joten jos joku haluais joskus tunkeutua mun ajatuksiin, sanon: Se on tyhmin tekos ikinä. En oo ikinä ollu suosittu, enkä se kaunein. En oo myöskään koskaan ollut missään todella hyvä. Joinain päivinä tuntuu, että olisin näkymätön. Ettei ihmiset huomais mua, vaikka kuinka niitä pörräisi ympärillä. Jonain päivänä haluaisin näyttää kaikille kuka mä oon. Vielä en oikein tunne itteeni, joten on vaikeaa kertoo millanen oon. Oon kuitenki aika herkkä, luova, syvällinen ja empatiakykyinen. Mulla on suhteellisen paljon kavereita ja hyviä ystäviäkin. Musta tuntuu silti, että kaikki kuitenkin katois jossain vaiheessa elämää. Saatan nykyisinkin tokaista joillekin kavereille, että kato tuolla menee mun entinen kaveri. En tiiä mikä siinä on, kun kaikki tulee ja menee, mut kukaan ei meinaa jäädä. Ehkä vika on mussa tai sitten ajankulussa...

Mun on helpompi kertoo, mistä asioista mä pidän. Ne on ehkä myös osa mun sekavaa persoonaa... Oon aina ollut aika seinäruusu. Ilmaisen itseäni muilla tavoilla kuin monet muut mun ikäiset ihmiset. Vihaan esiintymistä ja mun mielestä olis kiusallista olla kaikkien huomion keskellä. Eräs kaverini myös tokaisi mun olevan liian vaatimaton, ja sitä myös oonkin. Inhoan itsekeskeisiä ihmisiä ja jostain syystä oon aina rakastanu vaatimattomuutta. Se, ettei yritä väkisin tuoda itseään esille joka asiassa on jotain mitä arvostan. Ihmisillä saattaa myös olla ennakkoluuloja mua kohtaan. Sitä en tiiä, että onko, mutta mä luulen niin. Oon kuitenkin uusissa porukoissa melko hiljanen koska a) en keksi mitään puhuttavaa b) oon hermostunu ja sillee apuapua mitäsanon c) oon melko ujo. Oon myös syntyny Saksassa, mutten oo saksalainen, enkä voi sanoo itteeni hämäläisekskään, vaikka oon täällä yli 10 vuotta asunu. En oo syntyny täällä, joten mikä mä sit oon? Pelkkä suomalainenko vaan vai bremeniläinen? Oon pohtinu tätä jo kauan.

Vaikka oon myös aika huihai-luonne, enkä jaksa olla ylitarkka asioiden suhteen, niin oon myös tooodella herkkä. Jollain tavalla rakastan itkettäviä ja dramaattisia elokuvia :-DDDd. Inhoon ahdistuneisuuden ja pelon tunnetta, joten kauhuleffat ei oo mun juttu. Jään myös miettii niitä kauhuleffoja liian tarkkaan, enkä saa nukuttuu yöllä! Laitan tonkin herkkyyden piikkiin. Toisinaan mua ärsyttää mun herkkyys, mutta se oon mä. Herkät ihmiset osaavat myös paremmin tuntea läheisiensä tuskan. Vaikka oon surkea lohduttamaan, niin mua harmittaa aina, jos kaveriakin harmittaa.

Huihai luonteesta puheenollen mun huoneeseen ei kannata astua, ellei tunne mua hyvin. Mut kaaoshan on luovaa, eikö? Koulunkäyjänä oon toisinaan tosi tunnollinen, toisinaan laiska. Monessa aineessa oon laiska riman alittaja, mut eihän kukaan voi täydellinen olla! Mulla on jo joitain haisuja, mitä haluisin lähitulevaisuudessa tehdä, mutta jos niitä alkaisin sepittämään, nii huhhuh. Mun tulevaisuuden toive on vaan se, että olisin onnellinen. Okei, oon jo, mut haluan säilyttää onnellisuuden (tai olla vieläkin onnellisempi) ja oppia olemaan iloinen asioista, jotka on jo hyvin. Olla haikailematta menneisyyttä. Olla loukkaantumatta jokaiselle asialle. Näyttää maailmalle persettä, hymyillä ja mennä eteenpäin!

Kaiken tän syvällisen scheissen lisäks mulla on varmaa aika omituinen huumorintaju. Saatan olla outo. Rakastan luontoa, taidetta, eläimiä, maaseutua, matkustelua, musiikkia, rahaa, seikkailua ja rakkaita ihmisiä. Oon aika reipas ja perusilonen, eikä mulla oo loppujenlopuksi niin paljon huonoja päiviä. Huonoina päivinä mun seurassa oloa kannattaa kuitenki välttää, ihan vaan omaksi turvallisuudeksi :-D Oon oppinut arvostamaan itteeni, enkä mä nyt niin kamala ihminen oo, mitä joskus saatan valittaa itelleni. Joskus pidän kuitenki itteeni aika ärsyttävänä ja jääräpäisenä, joten tarvitsen viereeni semmosia ihmisiä, jotka pystyy sanoo mulle ei. Onneks on muutama semmonen ♥ Vaikka kuinka koitan jankata, että joopas, niin ei onneks alistu! Ehkä mun jääräpäisyys ei oo ikuista, jos ihmiset oppis olemaan kuuntelematta mun jankkaamista. Nyt lopetan kirjottamisen ja jos joku tän jakso lukee nii bravo:-D

Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Eläinystäväni
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Ensimmäinen suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki