Trust I seek and I find in you

Karsee lagiperjantai koneella... Silmät ei oo koko päivänä meinannu pysyy auki, varsinkaa saksan prelissä, hrr. Tänää on ollu vaa semmoi väsymys et tekis mieli nukkuu koko viikonloppu putkeen ja muutenki sänky taitaa kutsuu mua heti tän kirjottamisen jälkee ku on sen verra pöhnänen olo. Rakastan viikonloppuja ku pääsee oikeesti kunnolla rentoutuu ilman mitää puuduttavia oppitunteja, aamuherätyksiä tai töissä paahtamista. Viikonlopuille pitäis kyllä keksii semmonen aikaa hidastava nappi, ettei se ihanankamala maanantai tulis nii nopee....  Jotenki tota omaa sänkyy ja vapaa-aikaa arvostaa niiii paljo tän arjen keskellä!

1) Kalenteri täynnä tekemistä sun muuta, ai kuinni oon kalenteriaddikti ja kontrollifriikki 2) Oon ehkä vähä lapsellinen ku tykkään vielki pehmoleluista, mut yks aika harvoista kivoista muistoista inttileskeydessä on juuriki tää valapäivästä ostettu nalle! Suppe nimeltään ;-) 3) ...... 4) Tosi oleellinen kuva mun preli-limusta! Tuolt keskeltä se  limu saksan prelii varten pilkottaa teipattuna (tekstejä ei saa näkyä) ku enhä mä mitää etikettiä raaskinu repiä ku hei ääk menis 20 senttiä hukkaan!! Nolo mikä nolo

1) Huomenna juurikasvu taas piiloon! Mun luottoväri! 2) Ja täs uus meikinpohjustusvoide mikä mun on pitäny ostaa jo pitkään mut aina oon kiikuttanu sen takas hyllyyn koska oon nii pihi... Onneks nyt raaskin ostaa, koska tykkään tosta! 3) Piti ostaa tommoset pyyheklipsutki iha vaa siks ku on kaks täysin samanlaista pyyhettä 4) Ostin myös valokuvakehyksiä joihin tungin Ifolorin tilauksesta tulleita kuvia :-) En oo kyllä löytäny vielä parempaa paikkaa noille kehyksille. Toi makkari on vähä tyhmä paikka ku käyn siellä ainoostaa nukkumas

otsikko

“He’s not perfect. You aren’t either, and the two of you will never be perfect. But if he can make you laugh at least once, causes you to think twice, and if he admits to being human and making mistakes, hold onto him and give him the most you can. He isn’t going to quote poetry, he’s not thinking about you every moment, but he will give you a part of him that he knows you could break. Don’t hurt him, don’t change him, and don’t expect for more than he can give. Don’t analyze. Smile when he makes you happy, yell when he makes you mad, and miss him when he’s not there. Love hard when there is love to be had. Because perfect guys don’t exist, but there’s always one guy that is perfect for you.” ― Bob Marley
♥ sniff:-(

Haluisin et kirjotukset olis ohi jo, haluisin uskoa taivaaseen, haluisin tietää mun paikkani tässä maailmassa, haluisin tietää mitä oikeesti haluan tulevaisuudelta, haluisin yhen ihmisen kainaloon, haluisin kattoo itkettäviä leffoja, haluisin olla hyvä ystävä, haluisin olla huolimatta liian pienistä asioista, haluisin että olisin vahva, haluisin ottaa upeimman valokuvan ikinä, haluisin bongailla tähdenlentoja, haluisin kanin, haluisin ikeaan ostoksille, haluisin toisaalta olla kylmä ja tunteeton, haluisin kuulla maailman parhaimman biisin, haluisin nauraa maha kippurassa kavereiden kanssa, haluisin kuulla mitä musta ajatellaan, haluisin kirjeen, haluisin itkeä onnesta ja haluisin vaan tän mielentilan nyt pois. Ja samalla voisin kirota noi ylppärit ja liian vähäiset yöunet helvettiin (ja intin!). No jaa, eiks se nukkuminen olluki vaa ajanhukkaa ja kuolema kuittaa univelat?

When you finally find what's beautiful, it's so wonderful

Synttärit takana päin ja arki on taas jälleen koittanu... Huoh :-D... Moni naureskeliki koulussa ku olin nii hirmupirtee aamulla. Perus maanantai, astetta vaikeempi vaa ku koko viikonloppu meni vähä juhlallisimmis merkeis haha... Oli ihan pakko tänää ottaa ittee niskast kii ja pakottaa ittensä ajattelee positiivisemmin kaikesta, koska meinasin vajota negatiivisuuteen. No joo, synttärit meni kivasti ja kaikilla tais olla ainakin täällä hauskaa! Mulla oli ainakin, vaikka kaikki ei aina suunnitelmien mukaan meekään! Pikku epäkohdat kuiteki kuuluu elämään! Kiitos kaikille viel ketkä jakso paikalle raahautuu :-) Nyt tuntuu jo ihan kivalta olla täysikänen. Ihan normaalia arkeehan tää kyllä on, mut elämä helpottu huomattavasti esim verkkopankkitunnuksien myötä
 

ÄÄä yks kivoimmista lahjoista Idalta, Marionilta ja Annikalta! "Kaunistautumis pakkaus" vai mikä se olikaan :-DDD! Ja myös ES sun muita tarpeellisia ylläreitä.... Kiitos viel! 
Tämmöne löytö! Oikeesti huoh miksei mun hiukset kasva ikinä ja on niiiii ohuet oon katkera!!


Ja nyt vietän rauhallista syysiltaa kera rakkaan ystäväni tietokoneen... Eiks syksyllä kuuluki juoda teetä, kaakaoo ja poltella kynttilöitä?! Mä niiin tykkään syksystä ja pimeistä illoista! Hirmu moni potee syysmasennusta, mut mulla ei yleensä oo siitä tietookaan, koska syksy on kiva. Sitä seuraava talvi ei kyllä oo. Mulla on myös kanikuume. Ja mua ei huvittais opiskella ja haluun vaan nukkumaan. Äh. Ja mun kaurakeksit palo just.

18 v

Apua... On vähän kummallinen olo, mut oon ihan toooooooosi ilonen! Mä en usko siihen, että olis automaattisesti aikuisempi täysikäsenä, mut tästä se aikuisuus kuitenki alkaa. Tommone kasa mä joskus olin! Aika juoksee :-(

Nyt kuitenki unta palloon, tää oli tälläi pikapostaus!

Four letter word, but I don't have the guts to say it

Hajosin kouluun jo nyt... Koulus kyl piristi saada Hykin abihuppari. Nyt myös viikonloppuja osaa arvostaa enemmän, koska sillon on täysin vapaa töistä ja koulusta. Maanantait on kyllä yht kamalia silti. Lisäks oltiin eilen rentoutumassa kylpylässä ja se teki tosi hyvää myös mielialan suhteen! Piristi tehä välillä jotain kivempaaki ja käydä jossain, koska tän kiireen keskellä ei muka ehi tekee mitää ylimäärästä.... t. tämmöne nolo abi, jolla ei oo enää muuta elämää ku koulu. Aika monella muulla abilla sama syndrooma varmaa tällä hetkellä ku pitäs olla 24/7 nenä kirjassa. Onneks oon jo tottunu uuteen kouluun, vaikka kauheesti jänskäsin miten totun. Täl hetkel ootan jo aika täpinöissä viikonloppua, koska mul tulee perjantaina 18 vuotta täyteen ja sitä olis tarkotus juhlistaa pienimuotosessa porukassa lauantaina. Kivaaaaaa :-) Ennen sitä täytys kuitenki jaksaa paahtaa seuraavat neljä päivää viel koulussa. I will survive!!

Mun murunen! Kaikki tutut tietää varmasti, että mun kukkaset ja kasvit kuolee mun käsittelys, mut tää on ihanan helppohoitone! Sain itteni kuulostaa joltai kasvihöperölt, mutmut....



Baby, I will be your everything...

Schools out

Huomenna takas koulunpenkille, tosin tällä kertaa suht vieraaseen kouluun... En oo varmaan ainoo ex Hykkiläinen, jota ärsyttää koulun lakkauttaminen vieläkin :-D... No joo, kyllä sinne sopeutuu. Ellei sit tuu turpajuhlat, kun seikkaillaan siellä omat abihupparit päällä, ehehhh. Ei vais, tulossa hirmu kiireinen syksy ylppärilukemisien ja töiden takia! Kaikenlisäks Saksakin kutsuu mua, kun vuos sitten majotettiin saksalaisia Comenius-projektin takia. JEE! Nyt vielä viimenen pläjäys kesäkuvia (niitä julkaisemattomia), koska on jo alkanut tuntuu syksyltä.

Tuol söin varmaa parhaita muikkuja ikinä! Heti Savoon mennes huomaa kui paljon enemmän esim kahviloissa ja ravintoloissa höpötellään kun täällä hitaiden hämäläisten valtakunnassa...


Tästä kuvasta hehkuu tän kesän nähdyin sää.... Tai jotain

Ja näitä hanskoja en mielellään haluis enää nähdä! Koko heinäkuun joutu noita katteleen, mutta olihan seki kokemus ja sellanen muistutus opiskelun tärkeydestä. Ellei sitten oikeesti tykkää hirmusesti kukkaistutuksien kitkemisestä.

Piti käydä Idan ja Annikan kanssa testaamassa miten ketsuppikuppeja kuulemma oikeesti käytetään. Kui tyhmä voi olla ku ei oo ennen tajunnu tota:-( Niinku olis eläny pimennossa koko elämän


Uusia ostoksia! Pyyhkeitä ja tommone ihan perus kenkäteline mun kuluneine läpysköineen, joka saa nyt eteisen näyttää paljon siistimmältä. Aah se tunne ku saa viivata yli ostoksia must buy-listalta.

Tää kesä ei ollut paras, eikä ehkä myöskään tapahtumarikas. Eikä varsinkaan valokuvauksen kannalta hyvä kesä! Tätä kesää en haluis käydä läpi uudestaan. Paitsi ne hetket, jotka on saanut hymyn mun huulille.
Kokonaisuudessaan tää kesä on kuitenki ollu mulle semmonen kasvun ja itsenäistymisen paikka, koska muutin pois kotoa. Kyyneliä on vuodatettu ehkä turhankin paljon, mutta sen ohella oon myös ollut onneni kukkoilla ja päässyt huokaisemaan helpotuksesta, kun asiat ovatkin järjestyneet. Oon joutunut rellestämisen ja löhöilyn sijaan lukemaan tuleviin yo-kirjoituksiin ja paahtamaan töissä sekä kaatosateessa että helteessä. Vaikka kesä kuuluukin ehdottomasti mun lempivuodenaikoihin, niin oon valmis palaamaan sekä arkirutiineihin että pimeisiin syysiltoihin villasukat jalassa kynttilän valossa. Syksyä seuraava talvi saa kyllä mun karvat nousee pystyyn... Hrrh

missin' childhood

Yhyy voiko ikäkriisi pukata päälle jo tän ikäsenä?:-( Mä kaipaan Nalle Puhin katteluu, ötököiden keräämist, jokakesäsiä Puuhamaa-reissuja, onnistuneita hiekkakakkuja, ikuiselta tuntuvia kesiä ja sitä mahassa kutkuttavaa tunnetta jouluaattona. Ihan tyhmää kasvaa aikuiseks. Muistan ku pienenä sanoin, että aikuiset on ihan tylsiä ja on kivempi olla lapsi kun on hauskempaa huvipuistossaki. Mut niin aikuiset kyllä onkin, koska mustakin on tullu tosi tylsä.
Kuume ja yo-lukemiset saa mun pään sekasin... Mut mä niin rakastan lapsia kaikessa niiden kauheudessakin. Ne saa mut uskomaan parempaan, ne on aitoja ja saa mun sydämen hymyilemään huonoinakin päivinä. Oon iha höperö. Ja samal oon nii ilonen, että uhrasin viime syksynä joka viikko parisen tuntia MLL:n lastenhoitokurssille, koska se oli todellaki sen arvosta.
Tänä yönä mun kropan on vallannu hirmunen ikävän tunne. Ikävä tiettyjä ihmisiä kohtaan, joita ei oo enää mahdollista nähdä. Ja myös semmosia kohtaan, jotka kyllä näen vähän ajan päästä. Voi mua, ei pitäis ikinä alkaa selailee vanhoja valokuva-albumeita... Hmmh!
P.S Päivitin esittelysivun musta, koska en oo mukamas ehtiny päivittää sitä.... Sinne pääsee *tästä*

The truth is you don't know what is going to happen tomorrow. Life is a crazy ride, and nothing is guaranteed

Astetta vanhempia julkasemattomia kuvia, koska tässä kuumeessa en pahemmin jaksa tarrautua tohon kameraan... Onneks Greyn anatomia on olemassa! Upottaudun tämmösinä kuumepäivinä aina niitten pariin sillä se on niinku toinen maailma! Samaistun monen hahmon elämäntilanteisiin, persooniin ja ajatuksiin. Oikeesti tulkaa joku karkottamaan tää kuume pois, koska tätä voimattomuutta on jatkunu jo liian monta päivää. Hetken luulin viikonloppuna parantuneeni, mut vääräs olin. Ei pitäis lähtee hyppelehtimään mihinkään puolikuntosena. Ikinä. Joku vois opettaa mulle senki, olis ihan kiva osata!

And with this feeling I'll forget, I'm in love now

  
Haluun kävellä paljain varpain nurmikolla, haluun pitkän halin, haluun tuntee sen tunteen ettei olis koskaan yksin vaikka tuntis olon tosi yksinäiseks, haluun uusia koko mun vaatevaraston, haluun Ikeaan, haluun oppia puhumaan saksaa sujuvasti, haluun vastapuristettua appelsiinimehua, haluun johki lämpimään matkalle isolla kaveriporukalla, haluun vesimelonia, haluun olla täysin varma siitä mitä tulevaisuudelta haluun, haluun tehdä jotain hyvää, haluun kuunnella biisin joka saa mun pään taivaisiin, haluun nukkua, haluun nähdä kauniin auringonlaskun, haluun nauraa niin että vedetkin valuu silmistä, haluun rapsuttaa koiraa, haluun haistella vastaleikattua nurmikkoa, haluun et mun syksyn ylppärit menis hyvin tai ainaki nii hyvin et oisin tyytyväinen, haluun sitä haluun tätä.............

Mun toiveiden tynnyri ei tyhjene varmaan koskaan. Kaiken haluumisen sijaan mulla on silti jo paljon, joista pitäis muistaa olla kiitollinen. Ystäviä, joiden seurassa ei tarvii hävetä heittää niitä idiooteimpiakin juttuja. Joiden seurassa nauran niin että vedetkin valuu silmistä. Joille mun ei tarvii valehdella, että "mul on kaikki hyvin", vaikkei olis. Joille voi raportoida kaikki uudet juorut ja vaikkapa vaa sen, että söi leivän. Oma koti ja kaikki elämiseen tarvittava. Koti, joka tuntuu jo näin lyhyen asumisen jälkeen kodilta. Paikka, johon on aina kiva tulla ja jossa saan olla rauhassa ja rentoutua. Ihminen, joka saa mut aamulla ylös sängystä, joka saa mut hymyilemään, joka on opettanu mulle millasta on välittää täydestä sydämestä, millasta on ikävöidä ja millasta on päästää kaikki aidot tunteet valloilleen. Kaikenlisäks mulla on veli, josta oon myös kiitollinen (välillä en). Veli on se, joka ainakin pysyy mun elämässä jollain tavalla, vaikka muut katois ympäriltä. Se pysyy myös sillon, kun vanhempia ei enää ole. Se on se-maailman-rasittavin, josta ei kuitenkaa luopuis. Oon onnellinen.

Kylläpäs mun nolo kliseerunosuoni sykkii tälleen iltasin! Ehkä olis aika mennä nukkumaan ja herätä uuteen vielä parempaan aamuun. Byes :-)

Eilinen päivä kuvina

Kuvasin eilisen päivän kuvina, koska en oo koskaan tehny tämmöstä postausta. En usko, että ketään kuitenkaan kiinnostaa mun eilinen päivä, koska en tehnyt oikeestaan mitään jänskää.

Mun aamu alko lukemalla lukemattomat blogit, suihkulla (kuvas mun hoitoaine) ja tosi terveellisellä hiilaripommi aamupalalla...:-DD Mua stressaa nyt jo ens kevään haku, niin seikkailin netissä eri yliopistojen ja ammattikorkeiden sivuilla. Jotkut koulutukset alko ihan tosissaan kiinnostaa, joten saa nähä osaanko ees päättää ens keväänä että mitä siihen hakuun läimäsen! Aamupuuhien lisäks säikähdin taas postiluukun kolahdusta, kuten joka ikinen päivä. En oo vieläkää tottunu siihen kolahdukseen! Sydän hyppää kurkkuun joka päivä klo 11-12 välillä.... Kellään muulla kerrostalon asukkaalla samaa ongelmaa?!??

Luin oikeestaan koko päivän Saksan yo-kirjotuksiin, jotka on tasan kahen kuukauden päästä. Mua pelottaa jo nyt ja on jo vaikee olla panikoimatta....:-S En tiiä jäikö mitään päähän, mutta ainaki kerranki sain luettua kunnolla! Paitsi mua keskeytettiin välillä puheluilla... Kittasin vaan kahvia nassuun samalla, koska välillä vähän nukutti se lukemine. Ulkona paisto aurinko ja mä nössöilin vaa sisällä, mutta pakko mun on nyt saada luettua kun töissä ahertamisen jälkeen ei kauheesti jaksanu. Lisäks naamakalailin meikittömänä koko päivän niinku aina kotipäivinä, joten siks tosi hehkee kuva must
Lukemisen keskellä mua odotti tiskivuori ja söin nälkään makaroonilaatikkoa! Jee.... Ja tein pannaritaikinan, että saan maitoo vähän pois (meinaa inhoon heittää ruokaa pois). Sit tuliki äkkilähtö, enkä kerenny laittaa uuniin sitä vielä

Illan lukemisen keskeytti äiti. Olin unohtanu luvanneeni lähtee sen kaa hetkeks poimii mustikoita, joten oli vähän pakko lähtee, koska mustikka-aika loppuu pian ja haluun mun aamupuuroon mustikoita! Oli vähän mummomainen olo siellä metsässä kyykkiessä ja itikoiden pörrätessä mun ympärillä, mut ainaki sain kaks rasiaa mustikoita kasaan ja metsämansikoitaki löyty vielä sielt:-)

Kotiin tulles laitoin pannarin uuniin. Se turpos hirmusesti taas nii piti tökkii haarukal! Veljen piti tulla syöpöttelee tota pannaria, mut tietenki se on hukannu pyörän avaimet.... Joten tota on tuol jääkaapissa vielä, jos jotakuta herkkubebaa kiinostaa tulla syömään pois :-)! Iltapalaks söin vaa noi metsämansikat maidon kanssa ja jatkoin vieläki ton Saksan lukemista, koska tavote oli saada sen kurssin kirja loppuun eilisen aikana. Ja arvatkaapa sainko luettua? En. Siks meenki tän kirjottamisen jälkeen lukemaan loppuun ja vaihdan Ruotsiin! Vähän kyllä kaduttaa ku otin kaks kirjotettavaa syksylle, mut enää ei voi mitää.

Tätä kuvaa tuskin tarvii sen enempää selitellä. Joskus ennen kahtatoista lukeminen alko nukuttaa ihan for real, niin päätin painuu pehkuihi. Ei mulla ois mikään sen jälkeen jääny päähänkää.