Well this boat may sink but I’m not gonna rock it, cos the sea doesn’t know my name

Ootan kirjotusten loppumista, lumen sulamista, matkaa Rodokselle (♥), pakoreissuja Hämeenlinnasta kavereiden luo muihin kaupunkeihin, lämpösiä kesäsäitä, sitä kun on täysin terve vailla mitään kipuja tai nuhaa, sitä kun saa lakin päähänsä, sitä kun on kaikki portit avoinna ylioppilaaks valmistumisen jälkeen (vaikka ahistavaa se myös on), sitä kun pääsee hyvästeleen Hämeenlinnan... Haluun alottaa kaiken puhtaalta pöydältä ja pois täältä, että vois taas hengittää. Okei. Loppujen lopuks saattaakin olla haikeeta hyvästellä tää kaupunki, kun on tullu asuttua täällä kuitenki 14 vuotta... Ehkä mä jälkiviisaana ihmisenä sit joskus tänne kaipailen. Tai sit en.