Mietin tänään, et kuinka yksinäisiä me kaikki oikeestaan ollaan. Me synnytään tänne yksin ja lähdetään pois täältä yksin. Silti meistä jokainen etsii ihan tiedostamattaan rakkautta ja läheisyyttä toisesta ihmisestä. Kaikille on varmasti sanottu joskus "löydät vielä jonain päivänä jonkun", mut voiko sellasta luvata toiselle? Oon varmaa joku maailman negatiivisin, mut mun mielestä semmone lupailu tuntuu jotenki tosi typerältä...
On myös raivostuttavaa, kun joskus hehkuttaa kaikille kuinka hyvin asiat on, mut pian huomaakin rämpivän taas samassa vanhassa sonnassa. Siellä me kaikki joskus ollaan, yhä uudestaan ja uudestaan. Joskus täytyy olla heikko ollakseen vahva ja se mikä ei tapa niin vahvistaa, eiks se niin mee?
Oon varmaa saanu Greyn anatomian yliannostuksen, kun tulee mietittyy kaikkee tällästä. Tosin, mitä muutakaan tekemistä keksis perjantaina kotona?
Asd mä taidan matkata sängyn syövereihin laskemaan lampaita, hauskaa viikonloppuu vaaaaa
En koskaan lakkaa tykkäämästä tästä biisistä!:-) oaaa
Musta tuntuu ett kaikki pysähtyy joskus miettiin tota samaa yksinäisyyttä-se vaan on eri asia kuinka kauan ajatus päässä viihtyy ja esim. tekeekö asian eteen jotain. Hyvä ajatus :)
VastaaPoista