naked truth

Nyt on tääkin kaupunki lumen peitossa ja sen takia ulkona on hirmu kaunista! Oon toisaalta iha älyttömän ilonen lumesta, mut toisaalta en, koska on kylmääki kylmempi enkä tajuu miten selviin niistä -25 asteen pakkasista, jos jo nyt jäädyn... Tää viikonloppu on menny lähinnä vaan rentoutuessa ja ehkä iha hyvä niin. Käytiin Pancho Villassa syömässä (nommmmmm!) ja hakee meijän telkkari huollosta Cittarista nii samalla tein iha muutaman ostoksen vaa... Esimerkiks ton söpön piparimuotin♥ Mua harmittaa ku unohtu taas ostaa jouluvalot nii pitää varmaan tänään käyä metsästelee niit, kun oon jo nyt hereilläki mikä on tosi epätavallista mult viikonloppuna. Syy tähän on toi iki-ihana intti, jonka takia poikaystävän piti raahautuu jo tänään takasi sinne:-/ Ainiin pitäshän mun siivotaki krrhhm

Ja noooh, mäkin päätin osallistuu bloggareita villinneeseen Naked Truth-haasteeseen. Mulle ilman meikkiä oleminen ei ole ongelma, mut en siltikään viihdy meikkaamattomana, koska on jollain tapaa nuhjunen ryönäolo. En meikkaa muiden ihmisten takia, vaan siks koska mulla itellä on itsevarmempi olo meikattuna. En meikkaa rankalla kädellä ja mun laittautumiseen meneeki aamulla vaan joku kymmenisen minuuttia. En myöskään oo tyytyväinen kaikkiin kohtiin mun naamassa, mut kuka tyttö oliskaan... Oon tyytyväinen siihen, että mulla hyvä iho, eikä mun siks tarvitse läträtä meikkivoiteiden kanssa. Nykysin oon alkanu myös tykkäämään mun nenästä, koska se on erilaisempi kuin perus suomalainen pottunenä. Kaikista eniten mua häiritsee mun kasvoissa se kun musta huomaa vähäiset yöunet tai nukkumattomuuden - eli toisinsanoen kuulun niihin ihmisiin joille tulee helposti tummat silmänaluset. Lisäks mulla on lapsuuden sähläyksestä tullut arpi otsaan, mitä ei kyllä huomaa  kiinnittämättä huomiota, mutta jokatapauksessa sen(kin) takia mulla on otsatukka. Kulmakarvat ja ripset on huomaamattoman vaaleet ja ripset lyhyet, joten meikkaan myös senkin takia. Joka tapauksessa mulla on suht hyvä itsetunto, vaikka joinain päivinä ei tekiskään mieli edes vilkasta itteään peilistä. Ajattelen kuitenki niin, että olis vaan paras hyväksyy heikkoutensa ja myös ne kehon "virheet" itessä, joita ei välttämättä kukaan muu kuin itse huomaa. Ne "virheet" tekee meistä muista eroavia ainutlaatuisia persoonia ja mun mielestä on muutenki turhaa hukata elämänsä itsensä inhoomiseen.